Bio Salo
Varaus lisätty!
Helsingintie 11 SALO puh 02-7312690
Dolby Digital Cinema
Bio-Kuva Jari Mäkilä / Postiosoite: Helsingintie 11, 24100 Salo / email: biosalo@biokuva.fi / Matkapuh 0400-523267

Bio Salon historiaa

Bio Salon tarina alkaa vuodesta 1937, jolloin linja-autoistaan luopunut liikennöitsijä Kosti Vuorio osti tontin Helsingintien ja Esterinkadun kulmasta. Paikalla ollut vanha puutalo purettiin ja tilalle Vuorio rakennutti tiilisen liike-asuintalon, jonka Esterinkadun siipeen tehtiin elokuvateatteri. Uudisrakennuksen suunnitteli rakennusmestari Aarne Hento.

Bio Salo valmistui avajaiskuntoon syksyllä 1938, ja se oli tasan 500 istumapaikallaan Salon suurin. Myös tekniikka oli ajanmukaista sillä konehuone varustettiin kahdella saksalaisella Ernemann 4 -projektorilla ja esitykset olivat tauottomia. Bio Salon avajaiselokuvasta ei ole tietoa, mutta ensimmäisten filmien joukossa oli ainakin kotimainen farssi ”Rykmentin murheenkryyni”.

Talvisodan syttyminen aiheutti vaikeuksia Bio Salon toiminnassa, sillä mm. koneenhoitajana toiminut Yrjö Heininen sai monen muun tavoin kutsun ”Karjalan kurssille” Tosin kuitenkaan teatterin ei tiedetä olleen kiinni ainakaan pitkiä aikoja.

Vuorioiden muutettua Salosta 1940-luvun alussa teatteri kiinteistöineen siirtyi pariskunta Into ja Hilja Wiitasen omistukseen. Heillä se ei kuitenkaan kauaa ollut, sillä joulukuussa 1942 kiinteistö siirtyi paimiolaiselle tehtailija Martti Niemiselle. Hän oli haeskellut lähinnä sijoitusmielessä sopivaa liikekiinteistöa, mutta nyt Nieminen saikin kylkiäisenä elokuvateatterin. Elokuva-ala oli Niemiselle täysin vierasta, mutta rohkeasti hän kuitenkin tarttui teatterin ohjaksiin. Liikemiehenä Nieminen loi hyvät suhteet helsinkiläisiin elokuvatoimistoihin ja sai Bio Saloon mm. Paramountin, Foxin ja M-G-M:n elokuvia. Aluksi Nieminen hoiti teatteria kotoaan Paimiosta käsin, mutta melko pian hän muutti perheineen kiinteistössä olevaan asuntoon. Vaikka teatterissa oli henkilökuntaa työssä, Nieminen oli usein myös itse paikalla pitämässä kuria pojanklopeille: jos Tarzan-kuvaa mentiin katsomaan lakki päässä tai pistettiin jalat toisen penkin selkänojille, Isäntä kävi oitis ojentamassa. Kovan kurin vastapainoksi Nieminen oli kuitenkin hyväsydäminen: pojanklopit saattoivat päästä kuviin vaikka lipunhinnasta puuttuikin vähäsen. Niemisestä tulikin pitkäaikainen teatterinpitäjä, sillä Bio Salo oli hänen omistuksessaan kuolemaansa asti, helmikuulle 1960. Tämän jälkeen leski Helmi Nieminen jatkoi teatterinpitoa runsaan vuoden ajan, mutta katsoi sitten parhaakseen luopua alasta.

Eilo Laine, joka vuodesta 1947 oli toiminut teatterinhoitajana Bio Jännässä, tarttui tilaisuuteen. Niinpä hänestä tuli Liisa-vaimonsa kanssa Bio-Salon uusi isäntäpari heinäkuussa 1961. Eilo Laine oli jo kokenut mies alalla, joten oman teatterin pyörittäminen käynnistyi luontevasti, muttei vaivatta: juuri 1960 -luvun alussa yleistynyt televisio vähensi yleisömääriä. Oma työ oli arvossaan että saatiin toiminta kannattavaksi. Liisa Laine myi lippuja ja koneenhoitajakortin omaava Eilo työskenteli välillä projektorihuoneessa. Myös kiinteistössä jouduttiin tekemään remonttia: mm.lämmin vesi asennettiin ja teatterin aulaan tehtiin uudet wc -tilat. Ennen sisävessa oli vain naisille, kun taas miesten ”kusiputka” oli ulkona takapihalla.

Itse elokuvateatteria remontoitiin vuonna 1964, jolloin projektorit vaihdettiin isompiin ja suurtehovalolla varustettuihin sekä valkokangastakin suurennettiin reilusti, sillä vanha, uloskäyntiovien välissä ollut kangas poistettiin ja uusi rakennettiin ovien päälle. Näin saatiin laajakangas ulottumaan lähes seinästä seinään, ja näinollen kangas on yhä yksi Suomen suurimpia salin kokoon nähden.

Eilo Laine seurasi elokuva-alan uusia tuulia herkeämättä. Kun Suomeen avattiin 1974 ensimmäinen kaksisalinen teatteri, päätti myös Laine jakaa ison 500 -paikkaisen Bio Salon kaksoisteatteriksi. Arkkitehtitoimisto Aarto Ahonpelto teki Laineen idean pohjalta viralliset piirustukset, ja niin alakerran permantokatsomosta tehtiin 350 -paikkainen Bio Salo 1 ja entisestä parvekekatsomosta 100 -paikkainen Bio Salo 2. Muutostyö vanhaan rakennukseen ei ollut helppoa. Parveketta jatkettiin pikkusalin estradin verran ja kantavat pylväät täytyi valaa ison salin läpi aina perustuksiin asti. Alakertaan tehtiin myös uusi konehuone isoa salia varten, sillä vanha konehuone jäi pikkusalin käyttöön. Isot projektorit tuotiin yläkerrasta uuteen konehuoneeseen, ja pikkusaliin hankittiin entisen Bio Kivan projektorit, jotka olivat olleet käyttämättöminä Horninkadun teatterikiinteistössä 11 vuotta. Laineen sitkeää yrittämistä kuvaa myös se ettei Bio Salo ollut remontin vuoksi suljettuna kuin parisen viikkoa: päivällä tehtiin remonttia, sitten siivottiin ja ehtoolla oli näytös! Lokakuun 3. päivä 1975 kaikki oli valmista ja siitä asti Bio Salo on toiminut kaksisalisena. Aluksi saleilla oli yhteisenä vain kassa, koneenhoitaja oli kummassakin erikseen. Vuosien varrella tehdyt automatisoinnit mahdollistavat nyt kuitenkin ,että sama masinisti hoitaa kummatkin konehuoneet.

Toinen esimerkki Laineen uudistushalusta on Dolby-Stereoäänijärjestelmän hankkiminen Bio Salo 1:een. Ensimmäinen Dolby -asennus Suomessa tehtiin 1983, Bio Salo sai stereonsa jo 1985 -paljon ennemmin kuin monet isommat kaupungit. Samoihin aikoihin markkinoille rynnivät vuokravideot, ja Laineet päättivät ottaa tästäkin kilpailijasta hyödyn: Bio Salo 3 -nimellä toimi teatterin aulassa myös videovuokraamo muutaman vuoden ajan. Tässä vaiheessa myös Eilo ja Liisa Laineen poika Jukka Laine astui Bio-Salon ohjaimiin, ja vuonna 1989 teatteri siirtyi kokonaan Jukka Laineen nimiin.

1990 –luvun alussa toinen salolainen elokuvateatteri suljettiin ja niinpä Bio-Salo kaksine saleineen oli muutamia vuosia ainoa elokuvateatteri kaupungissa. 1990 -luvun aikana Jukka Laineen toteuttamat kunnostustyöt olivat ison salin istuinten osittainen uusiminen, Dolby Digital -äänen asennuttaminen alasaliin sekä vanhan Dolby-äänen siirto pikkusaliin.

Vuoden 2005 alusta Jukka Laine vuokrasi Bio-Salon toiminnan: vetäjäksi ryhtyi paimiolainen Jari Mäkilä (Tmi Bio-Kuva), joka jo aiemmin on 16 vuotta luotsannut Paimioon Kinoa. Uuden vetäjän nopeasti toteuttamia uudistuksia olivat mm. leffapassi asiakkaille, perheviikonloput, superpäivät sekä senioreita ja vuorotyöläisiä silmälläpitäen suunnitellut päivänäytökset. Myös elokuvien ja esitysten määrä kasvoi.

Lokakuun alussa 2006 Jukka Laine päätti lopullisesti luopua elokuvateatterista ja myi teatterin kiinteistöineen vuokralaisellensa Jari Mäkilälle. Heti seuraavana kesänä, 2007, uusi omistaja toteutti uhkarohkean, mutta salolaisen elokuvayleisön keskuudessa odotetun projektin: koko Bio-Salo uusittiin likimain lattiasta kattoon. Eteisaula palautettiin värejä ja ullakolta löytyneitä alkuperäisiä valaisimia sekä sivukadun ikkunan lasimaalauksia myöten alkuperäiseen 30-luvun asuunsa. Ainoastaan lippukassan paikkaa vaihdettiin vastakkaiselle seinälle, jossa se on kätevästi yhteydessä henkilökunnan tiloihin. Vanhan lippukassan paikalle saatiin tehtyä uusi naisten WC sekä aiemmin kokonaan puuttunut siivouskomero, ja näinollen yläaulaan vievien portaiden luona ollut jälkeenpäin tehty WC voitiin purkaa palauttamalla portaiden valoaukko taas esiin.

Katsomoista tehtiin remontin yhteydessä taas enemmänkin ajanmukaiset kuin 30-luvun tyyliset. Ykkössalin ennen niin ylhäällä ollutta valkokangasta laskettiin puoli metriä alaspäin katsomismukavuuden lisäämiseksi. Myös koko valkokangas sekä esiriput uusittiin. Salin takaosaan hankittiin ihkauusia Ezcaray Bruselas -istuimia mukitelinein ja entiset takaosan paremmat istuimet siirrettiin ykkössalin etuosaan sekä kakkossaliin. Ennen ykkössalin etuosassa olleet alkuperäiset istuimet pääsivät vihdoinkin eläkkeelle. Kakkossalin suurin muutos oli keskikäytävän poistaminen. Näin saatiin pikkusaliinkin yhtenäiset penkkirivit, eikä parhaat paikat enää ole käytävänä. Lisäksi molemmissa saleissa lisättiin reilusti istuinrivien väliä: nyt paljon kaivattua jalkatilaa on 1.10 metriä aiemman 0.90 metrin asemesta. Luonnollisesti molempien salien sisustus, värit ja valaisimet uusittiin kokonaan.

Vuonna 2009 tekniikkaa parannettiin vielä hitusen lisää: Keväällä vaihdettiin myös kakkossalin valkokangas uuteen ja loppukesällä molempiin saleihin asennettiin uudet ilmalämpöpumput takaamaan talvisaikaan katsomoissa kunnollinen lämpötila. Syksyllä ykkössaliin asennettiin uudet Dolby Digital -äänentoistot. Ykkössalin Digitaaliäänikalusto siirrettiin kakkossaliin, ja sen myötä kakkosen äänimaailma muuttui täysin. Näiden korjausten johdosta molemmat salit saatiin niin kuvan kuin äänenkin laadultaan samalle tasolle.

Seuraava mullistava tekninen parannus Bio-Salossa toteutettiin maaliskuussa 2012: Molempien salien konehuoneisiin asennettiin tuliterät Barcon valmistamat digitaaliset elokuvaprojektorit sekä Dolbyn serverit. Tämä esitystekniikan digitalisoituminen toi myös 3D -elokuvan Bio-Saloon. Tässä yhteydessä toki toimivat, mutta 1930-luvulta olevat filmiprojektorit päästettiin yli 70 uutteran työvuoden jälkeen ansaitulle eläkkeelle.

Elokuvat ja aika muuttuu, mutta perinteet velvoittavat: jo yli 70 vuoden ajan on Bio-Salo tarjonnut salolaisille parin tunnin elämysmatkoja irti arjesta. Toivomme, että viimeisimmät kunnostuksemme takaavat sinun viihtyvän ja sen että voimme tarjota hyviä elokuvaelämyksiä hyvissä puitteissa vielä pitkään. Tänä päivänä Bio-Salon tekniikka on huippuluokkaa ja samaa tasoa kuin isoissakin kaupungeissa -mutta samaa 30-luvun tunnelmaa et muualta saa. Se on se juttu miksi kannattaa tulla Bio-Saloon :)